Miten työmaan hiilijalanjälki voidaan selvittää?

Espoon Lukutorin infratyömaan päästövähennystoimien onnistumista arvioitiin hiilijalanjälkilaskennan avulla. Tehdyillä toimenpiteillä havaittiin saavutetun todella merkittäviä päästövähennyksiä: Lukutorin päästöt olivat noin neljäsosan tavanomaisesti toteutetun työmaan päästöistä. Työn avulla voidaan asettaa tavoitteita työmaan hiilijalanjäljen tehokkaalle vähentämiselle ja määrittää tarvittavat toimenpiteet. Se mahdollistaa myös päästöjen kokonaisvaltaisen tarkastelun ja auttaa tunnistamaan päästöjen kannalta merkittävimmät prosessit.

Tämä ratkaisu sopii sinulle, jos…

• olet töissä kunnan hankinta- tai rakennustoimessa.
• olet rakennusurakoitsija tai rakennusalan yrityksen edustaja ja etsit uusia, vähäpäästöisiä ratkaisuja.

Perustietoja

Toteuttaja: VTT
Urakoitsija: VRJ Rakennus Oy
Pilotti: Lukutori, Espoo
Aikataulu: 6–11/2020

Päästölaskennalla tietoa alueen hiilijalanjäljestä

Hiilijalanjäljellä (carbon footprint) kuvataan tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaa ilmastokuormaa. Se kertoo, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy. Kun nettokasvihuonekaasupäästöjä vähennetään, toiminnan hiilijalanjälki pienenee. Hiilineutraali yhteiskunta tuottaa ilmakehään vain sen verran hiilipäästöjä kuin se pystyy sitomaan niitä ilmakehästä eli sen nettohiilijalanjälki on nolla. Jotta tietty toiminta voidaan todeta hiilineutraaliksi, on tarkasteltava sen koko elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä.

Päästölaskenta voidaan tehdä tuotanto- tai kulutusperusteisesti. Tuotantoperusteisella laskennalla tarkoitetaan tietyllä alueella tapahtuvien päästöjen huomioimista (tätä tapaa käytetään tyypillisesti esim. valtioiden päästölaskennassa). Kulutusperusteisessa laskennassa taas huomioidaan esimerkiksi tietyn yhteisön tai alueen tuottamien ja kuluttamien tuotteiden tai palveluiden valmistamisesta, kuljetuksesta ja hävityksestä aiheutuvat päästöt tietyn ajanjakson kuluessa. Yritysalueen päästöjen laskennassa kulutusperäinen laskentatapa on mielekkäämpi ja myös yleisesti käytetty. Myös tässä työssä toteutettiin käyttäen kulutusperäistä laskentatapaa.

Kohti päästötöntä työmaata hiilijalanjäljen laskennalla

Hiilineutraali työmaa -konsepti jakautuu viiteen vaiheeseen, joita ovat 1) tavoitteiden asetus, 2) nykyisten päästöjen laskenta, 3) päästövähennysmahdollisuuksien tunnistaminen, 4) päästövähennyssuunnitelman laatiminen sekä 5) vähennystoimien toteutus ja verifiointi.

Nykyisten päästöjen laskenta luo pohjan vaiheille 3 ja 4, joita voidaan pitää konseptin ytimenä: päästövähennysmahdollisuuksien tunnistaminen, toimenpiteiden toteuttaminen sekä seurantasuunnitelman laatiminen.

Vaiheessa 2 sovellettiin Greenhouse Gas Protocol -laskentaohjeistusta¹, joka on yksi tunnetuimmista ja yleisemmin käytetyistä laskentamenetelmistä. Laskennassa päästöt jaettiin kolmeen ”tasoon” (scope):

• Taso 1: Suorat kasvihuonekaasupäästöt, jotka syntyvät yrityksen toiminnan seurauksena paikan päällä eli fyysisesti toimipisteissä.
• Taso 2: Ostoenergian päästöt: epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, syntyvät yrityksen käyttämän sähkön tuottamisesta, lämmityksestä ja viilennyksestä (jos sähkö tuotetaan muualla ja ostetaan yrityksen käyttöön).
• Taso 3: Epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, syntyvät yrityksen toiminnoista. Epäsuorat päästöt ovat niin sanottuja ”ylävirran päästöjä” eli yrityksen tuotantoprosesseissaan tarvitsemien tuotteiden valmistuksessa syntyvät, ja/tai tuotteiden käytöstä ja loppusijoituksesta aiheutuvat päästöt.

Konseptin vaikutus yritysalueen hiilineutraalisuuteen ja resurssiviisauteen

Pilotointikohteessa päästövähennyslaskenta toteutettiin käyttäen edellä kuvattua hiilijalanjälkilaskentaa. Laskennassa huomioitiin seuraavat asiat:

• Työkoneiden polttoaineiden kulutus ja polttoaineiden valmistus
• Kuljetusten päästöt, ml. polttoaineiden valmistus
• Sähköntuotanto ja akut huomioitu sähköisten työkoneiden kohdalla
• Muualla työmaalla kulutetun sähköntuotanto.
• Työmaalla käytetyt materiaalit
  • Kuivabetoni
  • Kasvualusta
  • Kivet
  • Murske
  • Noppakivet.

Jotta saatiin käsitys Lukutorilla toteutettujen päästövähennystoimenpiteiden suhteellisesta merkityksestä, vertailtiin laskennassa kahta skenaariota: Lukutorin todellista tilannetta sekä kuviteltua vertailuskenaariota, jossa ei oltu tehty kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtääviä ratkaisuja. Vertailuskenaariossa kaikkien työkoneiden oletettiin käyvän fossiilisella dieselillä (sähköisten työkoneiden kulutus laskettiin vastaavien koneiden tehon ja käyttötuntien perusteella), käytetyn sähkön oletettiin vastaavan keskimääräistä suomalaista verkkosähköä ja kivimateriaalit oletettiin tuotetun Kiinassa.

Tulosten perusteella Lukutorin työmaalta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt olivat noin 90 tonnia CO_2ekv. kun taas vertailuskenaariossa päästöt olivat noin 360 tonnia. Vertailuskenaarion päästöt olivat siis noin nelinkertaiset verrattuna Lukutoriin. Suurimmat päästösäästöt Lukutorin tapauksessa aiheutuivat suomalaisten kivien käytöstä kiinalaisten sijaan. Toinen merkittävä päästövähennyslähde oli fossiilisilla polttoaineilla käyvien työkoneiden korvaaminen sähköisillä.

Koska Lukutorin työmaa oli suhteellisen pieni ja kestoltaan lyhyt (noin puoli vuotta), pilotissa ei toteutettu erikseen konseptin vaiheita 4 ja 5. Näissä vaiheissa arvioitaisiin mahdollisuuksia lisäpäästövähennyksiin, laadittaisiin suunnitelma ja seuranta niiden toteuttamiseksi sekä tehtäisiin loppuarvio tavoitteiden toteutumisesta. Konseptin toteutus antaa paitsi keinoja vähentää käynnissä olevan työmaan päästöjä, se tuottaa oppeja seuraavien työmaiden vähähiiliseen toteuttamiseen.

Tärkeimmät opit

• Päästöjä on tärkeää tarkastella kokonaisvaltaisesti.
• Päästövähennystavoitteiden ja -toimien kunnianhimoisuuteen olennaista kiinnittää huomiota.
• Ottamalla huomioon myös materiaalit, voidaan saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä.
• Materiaalihankintojen lisäksi työkoneiden sähköistäminen on keskeinen päästövähennystoimenpide.